Kiusaaminen

Kiusaamista on monenlaista ja monen laatuista. Kumman puolella sinä olet? Kiusaajan vai kiusatun.

    Mielestäni kiusaamisesta on turha puhua, koska puhuminen ei auta. Eikä sen puoleensa teotkaan. Ihminen on paha ja kiusaamista tulee olemaan aina, ikuisesti. Evoluutio on luonut ihmisestä häijyn, jotta lajin yksilöt selviytyisivät. Toki on niitä heikompia, jotka kuolevat. Sama pätee vieläkin, koska evoluutio on jäljessä kehityksessä. Ei ihminen ole mukautunut biologisesti (eikä tule vuosisatoihin mukautumaan) nykymaailmaan ja se näkyy monissa asioissa. Tietty ihmisillä on isot aivot, pienien aivojen rinnalla, jotka ohjaavat älyllistä toimintaa. Kuitenkin siitä huolimatta nämä eläimelliset puolet joskus purkautuvat suurina ryöppyinä. Siis silloin, kun ihminen tuntee jotain suurta. Silloin isot aivot eivät voi paljoa kontrolloida tekemisiä. Tähän perustuu kiusaaminenkin. Se on eräänlaista eläänjäämis toimintaa, jota näkee esimerksi safareilla eläinten keskuudessa. Pääpiirteittäin se on samanlaista, vaikka ei yhtä raakaa. Sitä on vaikea muuttaa ja oikeastaan mahdotonta. Ihminen kuitenkin tulee aina olemaan eläimiä tietyltä osin, vaikka olemmekin inhimillisiä. Kuitenkin on myönnettävä, että on ihmisen luontoa, että yritämme selviytyä ja olla lauman johtajia. Niin kuin ilmaisin, evoluutio on jäljessä kehityksessä. Tietenkään eläimellisiä vaistoja ja tunteita ei voi täysin poistaa. Pienet aivot ovat välttämättömät, koska ne mahdollistavat elämisen. Muuten emme seisoisi, emmekä pystyisi selvitymään. Jos ihminen vielä on vuosituhansien päästä elossa, ehkä silloin evoluutio on kirinyt jonkin verran kiinni ihmisen kehitystä. Jolloin toimintamme saattavat sopeutua nykyiseen yhteiskunta malliin paremmin. Tietenkin, mistä tiedämme, kuinka kehittynyt maailma silloin on. Uskoisin, että myös silloin olemme kehittäneet ympäristöämme järjettömän paljon ja evoluutio ei ole soveluttanut meitä sen mukaisiksi. Kuitenkin, en ilmaise, että kiusaaminen olisi mitenkään hyväksyttävää. Se on kuitenkin välttämättömätöntä ja jatkuvaa. Se ei tule loppumaan, vaikka mitä tekisi. Sitä vain pitää päättää kumpaan puoleen päätyy ja kumpi puoli auttaa selviytymään. Miksi siis puuttua kiusaamiseen?

     Olen ollut kiusattu vuosia ja vuosia. Tietenkin olen, koska olen aspergeri. Kuitenkin olen selvinnyt siitä ja minusta on naurettavaa sanoa, että kiusattujen elämä on pilalla (kuten monet väittävät). Tietenkin kiusaamisesta jää muistijälki kehoon, mutta se on eri asia, miten sitä hoitaa. Asioista pääsee yli ja niitä ei tarvitse jäädä murehtimaan. Parantuminen ehkä kestää vuosia, mutta loppujen lopuksi ne unohtuvat. Minun mielestä kuitenkin on turhaa taistella pahaa vastaan, koska se on mahdotonta. Tietenkin kärsivien elämää voi helpottaa, mutta mielestäni teot auttavat enemmän kuin sanat. Voit väittää ties mitä paskaa ihmiskunnan hyvyydestä, mutta loppujen lopuksi ei niillä ole merkitystä.

   Tietenkin kärsiviä saa auttaa, jos siltä tuntuu. Kuitenkaan ei kannata siinä kärsivien auttamisessa liian pitkälle mennä. Se ei hyödytä loppujen lopuksi ketään. Kannattaa vain keskittyä itseensä ja omaan elämäänsä, jonka ohella sitä "hyvää" tekee. Tosi faktahan on se, että epäitsekkyyttä ei ole olemassa, eikä itsekkyyttä. Koska jokainen teko kuitenkin perustuu sinuun ja sinun tunteiseesi. Aina kun teet jotain epäitsekästä, ajattelet kuitenkin vain itseäsi. Esimerkkinä, jos et  auta hädässä olevaa ihmistä sinulle tulee pahamieli. Silloinhan auttaminen perustuu sinun omiin tuntemuksiin, eikä toisen kärsimykseen. Sehän kumoaa teorian epäitsekkyydestä.

    Loppujen lopuksi tahdon sanoa, että kiusaaminen on asia, jolle ei voi tehdä mitään. Niin kuin ei voi tehdä monille muille pahoille asioille. Kiusattu voi aina kääntyä auttajan puoleen ja saada tukea, mutta itse kiusaamista ei voi täysin tukahduttaa. Aina on ihmisiä, jotka kiusaavat ja aina on ihmisiä, joita kiusata. Kuitenkin kiusaajat etsivät ihmisistä sitä heikointa (ymmärtäkää myös, että välttämättä teoria heikosta kiusaajan silmin ei pidä paikkaansa) ja päättävät sortaa häntä. Näin se on ja tulee olemaan. Siksi on hieman turhaa puhua kokoajan kiusaamisesta ja yrittää tehdä itsestään jonkinlaista pyhimystä. Se on kuitenkin mahdotonta, eikä tule onnistumaan. Ehkä autat paria ihmistä, mutta silti maailmassa on ihmisiä, jotka kärsivät saman asian puolesta. Toki voit silti yrittää ja uskoa ihmiskunnan hyvyyteen, mutta sellaista käsitettä ei ole. Itse en jaksa yrittää, eikä minulla löydy edes haluja yrittää. Mitä mieltä sinä olet?