Pelkoa vai ei

   

Oletteko koskaan miettinyt, mistä pelot tulevat? Mitä itseasiassa sana pelko merkitsee?

    Monet löytävät itsensä, kun puhutaan korkeiden paikkojen kammosta tai ahtaiden paikkojen kammosta. Tilanteeseen joutuminen tuottaa ahdistusta. Ahdistus ruokkii pelkoa, joka taas sumentaa ajatukset. Sen jälkeen ihminen joutuu suoranaiseen paniikkiin ja haluaa pois tilanteesta. Mutta pelkääkö ihminen  tiettyä asiaa vai sitä, että menettää kontrollin? Voisiko maailmassa vallitsevan pelon yksinkertaisesti vain tiiviistää kontrollin menettämisen pelkoon.

    Ihmiselle on ominaista, että hän haluaa hallita tilanteita. Ihmiselle on tärkeää, että pystyy pitämään huolta itsestään ja kontrolloimaan asioita. Varsinkin minun kaltaisille ihmisille, jotka ovat niin sanotusti kontrolli friikkejä. Tilanteet, jotka heikentävät kykyä pitää tilanteen "ohjaksista" kiinni laukaisee pelon tunteen ihmisessä. Tälläisiä tilanteita on monia ja ihmiset kokevat ne eri tavalla. Toisille jotkut tilanteet eivät herätä minkäänlaisia tunteita, toiset taas joutuvat hirveään panikkiin. Mutta mistä tämä johtuu?

    On luonnollista tuntea pelkoa, on täysin normaalia tuntea olevansa uhattu. Toisilla itsesuojeluvaisto on herkempi, kuin toisilla. Kuitenkin siihen on yksinkertainen selitys. Pelot yleensä laukeavat tietyssä tilanteessa. Kuten tilanteessa, jossa seisot korkealla ja katsot alas, tunnet pelkoa. Silloin kehoon jää muistijälki, joka pääsee esille aina silloin, kun kohtaat vastaavanlaisen tilanteen uudelleen. Toisilla taas pelkkä ajatus tietystä asiasta voi tuottaa yliherkkyyttä ja kehon itsesuojeluvaisto kytkeytyy päälle. Tällöin ei tarvita edes tilannetta, joka laukaisisi kehoon tietynlaisen pelon. Pelkkä ajatuksen pelkääminen saa kehon uskomaan siihen, että se on pahasta.

    Mutta loppujen lopuksi, mitä sinä pelkäät, kun olet pelko hetkessä? Mikä on pahinta, mitä sinulle voisi tapahtua? Mielestäni loppujen lopuksi pelko on tila, jonka voi lukita häkkiin. Kuin pedon, joka on hyökkäämässä sinua kohtaan. Koska loppujen lopuksi, usemmat pelot ovat vain päähän kytkeytyneitä harhaan johtavia ajatuksia. Ei ole helppoa sanoa itselleen pelon uhatessa, että kaikki on hyvin ja että tilanteesta selviää. Pelko on lamaannuttava reaktio kehossa, jota ei ole helppo kytkeä pois. Kuitenkin, kuten monen muunkin asian pystyy hoitamaan altistamalla. Esimerkiksi, kun altistat kehon tietylle ärsykkeelle, kuten auringonvalolle, silmät tottuvat siihen. Sama on peloissa. Kun altistat itseäsi pelolle usemman kerran, keho hiljalleen tottuu siihen ja muistijälki/harhakuvitelma hälvenee kehossa. Monien harjoitteluiden, monien epäonnistumisien ja kyyneleiden jälkeen huomaat onnistuneesi. Et pelkää enää tilanteessa.

    Tiivistäen loppuun koko tekstin keskeisen asian. Ihmisellä on tapana ylireagoida, koska itsesuojeluvaisto on suuri. Kun joutuu kerran tilanteeseen tai ajatuksen uhriksi, joka tuottaa suurta pelkoa, se ruokkii itsessään sisäistä pahaa. Loppujen lopuksi olet noidankehässä, josta ei tunnu olevan tietä ulos. Kuitenkin on hyvä muistaa, että yleisemmin pelot kohdistuvat harmittomiin, tavallisiin asioihin, joita ei voi välttää. Kuten syöminen, oksentaminen, korkeat paikat, ihmisjoukot... Kun altistat itsesi tilanteille tai teet itsellesi harjoituksia liittyen näihin pelkoihin, huomaat pääseväsi siitä yli. Kuitenkin pelko itsessään on vain kontrollin menettämisen kauhua, eikä mitään muuta. Joka taas viestii siitä, että kun pääset "tilanteen herraksi", voit olla itsevarma ja suoriutua voittajana tilanteesta, kuin tilanteesta.